Kvanttihypnoosi

Kvanttihypnoosi on syvän rentouden tila, erityisesti se on muuntunut tajunnantila, jossa olemme erittäin keskittyneitä ja ainakin osittain irtautuneita ulkoisesta, fyysisestä todellisuudesta ja ajan käsitteestä. Hoidettava on alttiimpi ulkoisille suggestioille, välillä tietoisuus on syvemmällä ja välillä enemmän pinnassa. Henkilö muistaa kuitenkin yleensä koko session jälkeenpäin. 

Sessiossa hoidettava johdatellaan puheen avulla rentoutumaan ja transsitilaan jolloin on mahdollista ottaa käyttöön omat tiedostamattomat resurssit ja antaa vanhojen muistojen nousta esiin alitajunnasta ja pitkäkestoisesta muistista lapsuuden ja jopa entisten elämien ajoilta. Hoidettava voi päästä kosketuksiin lapsuuden aikaisten traumojen juurisyiden kanssa, hoitajan tuen ja läsnäolon avulla turvallisella tavalla, sessiossa ei mennä yli sen mihin hoidettava ei ole valmis.

Kohtaamalla omat varjomme, voimme vapautua peloista ja elämää rajoittavista uskomuksista, jotka tavalla tai toisella vaikuttavat koko elämään. 

Kvanttihypnoosi perustuu ihmisen omaan sisäiseen viisauteen, ts. sellaiseen universaaliin älyyn josta voidaan käyttää nimitystä korkeampi tietoisuus tai rakkaus, tai oma korkeampi minä. Tämä tietoisuus toimii aina omaksi  parhaaksemme, meillä kaikilla on luontainen yhteys tähän viisauteen vaikka emme useinkaan ole siitä tietoisia.

Kvanttihypnoosilla voidaan siis purkaa solumuistissa olevia traumoja, virheellisiä, elämää rajoittavia uskomuksia, vanhoja valoja, lupauksia ja päätöksiä. Hoidon aikana voi kokea vahvasti erilaisia energioita, kehotuntemuksia ja erilaisia tunteita, voi "nähdä asioita näkyinä", kokea tuoksuja, värejä, ääniä. Kaikki on peräisin hoidettavan korkeammasta viisaudesta ja siksi turvallista. Hoidettava pystyy kommunikoimaan hoitajan kanssa koko session ajan.

Oma kokemus sessiosta lyhyesti: Aiheeksi nousi yksinäisyyden tunteet                                                                                Näin ensiksi itsen pienenä lapsena suuren meren tyhjällä rannalla, yksinäisyyden tunne ja suru olivat todella voimakkaasti läsnä. Hoitaja johdatteli minut rauhallisesti puhuen erilaisten tapahtumien ( joissa kaikissa tuli jotenkin esille yksinäisyyden kokeminen) kautta itse pääasiaan jossa olin pieni minä pinnasängyssä. Tuolla lapsella oli paljon kaikenlaisia tarpeita, kuten päästä syliin, saada ruokaa, ja lapsi itki. Äiti ei kuitenkaan tullut vaan teki kotiaskareita keittiössä. Tuo lapsi oli erittäin hämmentynyt ja surullinen ja tiedostin että tuossa kohtaa lapsi teki tulkinnan: minun tarpeillani ei ole väliä, minä en ole tärkeä. Tuohan ei tietenkään ole totta mutta koska lapselle ei sitä kerrottu niin lapsi eli pitkälle aikuisuuteen tämän uskomuksen kanssa joka vaikutti negatiivisella tavalla elämään monella eri tasolla, parisuhteessa, taloudellisesti, jne. Samalla näin näyn jossa Äiti Maria tuli sängyn luo, otti pienokaisen syliinsä ja keinutti. Tuli ymmärrys, en ole koskaan yksin. Minusta pidetään huolta.